Se takaraivon kalvava epäilys osoittautui sitten omaamaan myös piilevän totuuden. Pennut eivät jostain syystä siedä emänsä maitoa. Pfff.. Tässä päivän muutaman olen kuluttanut lattiaan ympyrää miettiessäni mahdollisia syitä lapsosten painonlaskuun. Yleiskunto niillä kun on olosuhteisiin nähden erinomainen; yhä jäntevyyttä, rapsutusrefleksit, liikettä, ääntä, ruokailu pelaa, samoin kuin emän maidon määrä. Vaan kun se paino laskee. Noh, nyt on pysynyt päivän verran samoissa kuitenkin.

Eläinten kanssa olen kuluneen 22 vuoden työurani aikana oppinut lähes jokaisena päivänä jotain uutta. Tämäkään päivä ei ollut poikkeus.

Sanat eivät riitä kuvailemaan, miten kiitollinen olen Sadulle saamistani ohjeista ja neuvoista- kuin myöskin diagnoosista. Emä kun lopetti syömisen penikoinnin jälkeen niin vanhaan tapaan leivoin, pilkoin, haudutin kaikkea mahdollista ja mahdotonta; kunhan vain akka söisi.

Iso virhe.

Jokin noissa minun keitoksissani on nyt aikaansaanut sen, että pennut ripuloivat kaiken juomansa pihalle eli äkisti muuttunut ruokavalio on muuttanut maidon koostumusta. Onneksi tavaraa on pysynyt sisällä edes sen verran, että vasta-aineet on saatu. Tänään sitten, kuin Noitakin olisi asian tajunnut, alkoi kelpaamaan normiruoka joka seuraavat päivät tulee koostumaan valtaosin kuivamuonasta, piimästä, raa´asta lihasta ja kananmunasta. Huomenna Kirsi tuo mukanaan babyboosteria (korvike) ja emon maito minimiin.

Tilanne saattaa korjaantua ihan päivässä, parissa mutta jos ei, niin sitten keinoemon hankintaan että saadaan viikko, pari vielä koiranmaitoa. Pulloruokintaproggis kuitenkin tiedossa. Onneksi noita ei ole kuin kaksi..