Hissun kissun.

Joo. Hiljaista pitelee ja kaikki aloittamani projektit tuntuvat tuottavan vain uusia projekteja. Pentujen suhteen olen sen verran tehnyt, että revin koirahuoneen vanhan lattianpäällysteen irti (tai sen, mitä siitä edellisen katraan jäljiltä oli tallella) ja asensin uuden. Osittain. 30- luvulla ei tunnettu vatupasseja joten ei auta, vaikka matto olisi kuinka suoraan pätkitty kaupassa. Oman jännitysmomenttinsa tuo tietenkin paikoilleenrakennetut kaapit ja väliseinä, jotka tietenkin on kasattu vasta siten, kun alkuperäinen lattiapinnoitus oli jo asennettu. Onkohan Daidalos ollut arkkitehtinä? Mission impossible saada rullallista mattoa vain "heitettyä" paikoilleen.. Tällä viikolla olisi tarkoitus roudata loput turhuudet pikkuhuoneesta, raijata pentulaatikko isommalle puolelle, nikkaroida portti pikkupuolen ovenläpeen, ruuvata kissojen kiipeilyhyllyt seiniin ja.. ja.. Karseaa, kun ideoita ja itseaiheutettuja paineita niiden toteuttamiseen olisi huru mykke mutta kun rahat ja aika eivät vain yksinkertaisesti riitä. Pitää vain pidättäytyä käytännön elämän rajaamiin pakollisiin puuhiin.

Myllykoskella tuli käytyä ja Kuusankoskella rotumestaruudet nähtyä. Jos koiraharrastus on paljon ottanut kuluneen 16 vuoden aikana niin kyllä siltä olen paljon saanutkin. Parhainta antia mielestäni ovat ympäri Suomea asustelevat, matkan varrella kerääntyneet ystävät, joiden kanssa juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin; oli tapaamisten välissä sitten päivä tahi vuosi. Kiitos, Marja & Pojat

Turnauskestävyyteni oli melko selvästi hieman heikentynyt, lieneekö syynä syyskuisten IPO MM- kisojen jokapäiväinen seuranta. Oikein ei jaksanut enää suoritukset kiinnostaa. Kylmä tuuli ja talveentunut keli omasivat varmaan myös osansa mielenkiinnon hiipumisessa. Hienosti järjestetyt kisat, eniwei! Taitun tapasin pitkästä aikaa, ihania uusia mullikka- tuotteita oli saatavana. Kaikenlaisesta hauskasta ja uudesta rotutavarasta kiinnostuneiden kandee seurata mainosommel.com/ -sivustoa.

Kenkun lisäruokinta alkoi, madotus huomenna. Vatsanseutu alkaa jo pyöristymään eli nyt jo näkee, että tiineyttä on ilmassa. Akka hyörii täysin tiedottomana tulevasta hommastaan; luulen että Hukka-Pekka-isä on ainoa, jolla on jonkin maailman käsitys tulevasta tapahtumasta; sen verran irti nahoistaan jätkä on. Syynä voi tosin olla treenien vähyyskin. Epätoivo alkaa nousta otsalohkoon, kun eläintä ei treenitilanteessa oikein saa koottua edes tyydyttävään hallintaan. Onni olisi hieman pehmeämpi koira -tai edes osaavien opettajien kanssa tehdyt 0-3 v koulutukset.. Peruskuuliaisuus on *parasta* mutta sitten kun aletaan vaatimaan, äijä suurinpiirtein nostaa kinttuaan ajatellen "älä sä saatana selitä, päästä mut töihin, mä-tiedän-mitä-mä-teen". Itse työn suorittaakin sitten hyvin, mutta nämä surullisenkuuluisat "valmistelvat osuudet" ...