Lokakuu se lähestyy päivä päivältä ja alkaapi jo lievästi stressaamaankin, vaikka treenejä on loppuviimein tullut tehtyä melkein jopa mallikkaalla tahdilla. Miltei joka pvä jotain. Tottiksessa ollaan luotu tilaa ja tunnetta sekä treenattu noutojen varaslähtöjä pois. Jäljellä ovat nyt, ainakin tämän- ja eilispäiväisten perusteella, esineet ja kulmat kunnossa; vielä kun ohjaaja oppii sen lähetyksen ja paineenluonnin. Pitkää, pitkää nurmea oli tänään alustana mutta mallikkaasti meni kärsä kanveesissa Pekkanen. Sairasen Jenni on etävalmentanut videoitujen harjoitusten kautta -ja sen kyllä näkee: koiran työskentely vahvistuu treeni treeniltä. Tottiksessa olenkin sitten melko pitkälle tehnyt yksin duunia; Halinin Willeltä sain vinkin varaslähdön korjaukseen ja se on kyllä toiminut: noudoissa normiharjoitteet kokeenomaisesti, mutta minäpä haenkin sen kapulan ensimmäisellä kerralla itse. Jos Pekan persuus nousee nurmikolta lähteäkseen ennen aikojaan niin jakaus uuteen malliin ja selkeästi kerron että t-u-o e-i- k-ä-y. Nykii se siinä vieläkin mutta selkeästi on jo parempi. Esteiden keirtoa ei ole edes yrittänyt joten toiveena on saada ainakin hyvä- arvosana kokeessa tästä osiosta.

Päivi (Pätkä) ja tytöt ovat jääneet tässä Pekalle-tulos-vaikka-henki-menisi- rupeamassa melkoisen vähälle huomiolle treenien suhteen. Pätkä nyt on päässyt muutamaan otteeseen pureskelemaan mutta siinäpä ne hillumiset. Ensi viikonloppuna Rottishovin maalimiesleirillä sitten Pätkäkin pääsee taas hommiin