Pimeetä, pimeetä. Siis pentujen maailma. Joskus toivoo, että saisi itse olla (siis yhteiskunnallisesti hyväksyttävällä tavalla) yhtä autuaan tietämätön maailman pahuudesta. Hyvin pieni mutta omassa takaraivossa paikkaansa sinnikkäästi puolustava huolenaihe on pentujen painon lasku (syntymäpaino 420 g-> 380 g) ja Ällän (toisena syntynyt, tummempi) siskoaan kuuluvampi äänenkäyttö. Tätä on kyllä hankala selittää, koska periaatteessa KAIKKI ON HYVIN JA NORMAALIA. Maitoa tulee, Noita hoitaa periaatteessa hyvin. Liiankin hyvin? Ei anna Ällän syödä siivoamiseltaan? Lämpöä tulee lampusta ja puhaltavasta patterista. Äksällä häntä vipajaa tiheään tahtiin hyvän juoman merkkinä mutta Ällän vipatusta en ole nähnyt. Tosin, tämä on aikaa, jolloin minä olen tarpeeton, muuten kuin pakottamassa emää syömään ja tekemään tarpeitaan ja tunnin välein tarkastamassa että overall kaikki hyvin. Yleensä osun paikalle aina, kun pennut nukkuvat. Molemmat akat täyttävät kuitenkin kaikki elinkelpoisten & -voimaisten pentujen kriteerit, joita tieteellinen kirjallisuus vähänkään on arvannut julkaista. Nooh, minähän seuraan. Ei kuitenkaan hätää suurempaa.

Vastedes pentukuvat löytyvät Picasasta, osoitteesta http://picasaweb.google.fi/kennelmalinuts jos ei mitään überhienoa tapahdu!