Nyt alkaa jo kuhinan merkkejä olla nähtävillä. Amigosien liikkeet ovat vieläkin hieman huteranoloisia eivätkä jalat oikein suostu kuljettamaan, minne mieli halajaisi mutta tahtoa löytyy.. kunnes taas tulee uni. Tänä aamuna sain todistaa ensimmäistä kahinantapaista, kun Dusty haukkaili Nedin niskaa hampaattomalla kidallaan. Melko säälittävää, mutta ah! niin suloista

Kaikkien silmät ovat auenneet ja uuden aistin myötä maailma laventunut. Päivittäisen sylittelyn ja juttelun ansiosta Amigosit seuraavat jo ääntäni ja nauttivat käsittelystä. Kärsivällisyyttä ei kyllä löydy pätkääkään; kova hinku liikkeelle tuntuu olevan ja vauhdin pysäyttää (tällä hetkellä noin minuutin välein) vain lennosta iskevä uni kuorrutettuna leukaniveliä koville laittavalla haukottelulla. Niin ja nälkä tietenkin. Maitobaarin varastot ovat onneksi ehtymättömät, Kenkku jaksaa emonhommia hoitaa mielettömän hienosti. Hieman hapsuuntumista on turkissa nähtävillä mutta lihoistaan ei lypsä. Hyvässä kunnossa siis ainakin vielä. Isoäiti Ejmy on päivä päivältä kiinnostuneempi pääsemään tutustumaan lapsenlapsiinsa mutta sitä tapahtumaan joutuu nyt vielä vartoilemaan viikon verran. Isä- Pekkaa ei enää jaksa verkontakaiset puuhat kiinnostaa lainkaan- nää on nähty. MiesKoiraParka ei vielä tiedäkään, että toinen pojistaan jää kotiin.. Viikonloppuna pitää koirahuoneen sisustusta uudelleenmiettiä, tuskin ensi viikolla laatikko enää lapsia pitelee. Sisälle armottomasti tunkeva talvinen ilma rajoittaa sisustusta mutta eiköhän tässä jotain keksitä.

Pieni pätkä aamuisia puuhia videoituna löytyy täältä.