Itteppäinen päivä.

Hyvää Itteppäisyyspäivää kaikille!

Tyrmistyksekseni huomasin, että viikko on vilahtanut ilman kirjoittelua. Pahoitteluni ..en ymmärrä, mihin se aika on kadonnut. Pientä päivitystä nyt siis ja heti. Pentusille aloitin lisäruokinnan viime keskiviikkona, niiden saavuttaessa kolmen viikon iän. Mikään suuri menestys ei kaurapuuro-jauheliha-kananmuna-piimäseos ollut. Se oli kyllä odotettavissakin kun maitoa emolta on riittänyt -ja riittää. Joka päivänä on kuitenkin muutama murunen mennyt suuhunkin, eilen tarjolla oli ensimmäistä kertaa liotettua pentukuivamuonaa joka kelpasi sekin. Emon pitää nyt kuitenkin jatkaa vielä imetystä koska umpeenlaitto (lehmätermi joka tarkoittaa maidontuotannon tyrehdyttämistä ruokinnan ja lypsykertojen vähentämisellä) tulee olemaan Kenkun kohdalla hankalaa; maitoa kun tulee p a l j o n. Eilen kovatuotoksisuuden kääntöpuoli konkretisoitui nisätulehdukseen -ja todella kivuliaaseen sellaiseen. Etummaiset nisät molemmilta puolin ovat kivikovat ja Kenkun käytöksestä päätellen todella kipeät: kävely oli eilen todella vaivalloista samoin kuin makaaminenkin. Akkaa ei kyllä voi muuta kuin ihailla- silmiä kiinni puristaen käveli laatikkoon imettämään pentujaan joiden hampaantyngät ja kynnet tekivät varmasti kipeää. Muutaman rähähdyksen ja niskastakiinnioton pennut saivat kokea ryömiessään kipeiden nisie yli mutta oli huojentavaa huomata niiden myös ymmärtävän kurinpalautuksen merkityksen.

Nisätulehdusta imettävällä nartulla on melko hankalaa lääkitä. Kotiapteekkini sisällöllä voisi miltei pyörittää pientä eläinklinikkaa viikonkin -mikäli asiakkaiksi ei osu tiineitä tai imettäviä narttuja. Kaikki tulehduskipulääkkeet, olivat ne sitten missä olomuodossa hyvänsä, ovat forbidden ko. eläimiltä. Onneksi Karma- kissan kasvattaja Mirjam on aikoinaan ottanut minut siipiensä suojaan ja varastoihin kuuluu myös laaja valikoima homeopaattisia tuotteita. Eilen Kenkku sai Aconitum D30 ja Belladonna D30 muutamaan otteeseen sisäisesti, ulkoisesti Tan Hua -öljyä nisään. Aamulla herätessäni Kenkku oli erittäin paljon pirteämpi ja kykenee jo makaamaankin normaalisti. Jatkan em aineilla vielä tämän päivän ja seuraamma tilannetta. Ruoka Kenkulla on nyt kokonaisuudessaan vaihdettu pois Family- muonasta High Energyyn jota syö normaalistikin. Määrää on myös pienennetty miltei lepoajan tasolle.

Pennut ovat siirtyneet metamorfoosissaan eteenpäin ja muistuttavat päivä päivältä enemmän koiraa kuin mursua. Reviiri laajenee päivä päivältä, nyt on jo koirahuone lähes kokonaisuudessaan tutkittu ja tuvan puolellekin livahtavat satunnaisesti. Dusty vaikuttaa Amigoseista siltä Suurimmalta Sialta; se aloitti räyhäämisensä ensimmäisenä ja oli myöskin -puolihampaattomana tosin- kiinni housunlahkeessani edellispäivänä. Isänsä poika. Lucky- tyttö ei ole Pekkaa pahempi harrastuksissaan ja mielestäni muistuttaa tällä hetkellä lähinnä isoisoäitiään Askyaa. Nedistä en vielä tiedä mitä sieltä tuleman pitää mutta mies tuntuu ainakin harkitsevan ennekuin heilahtaa.

Luckyllä kävi vieraitakin lauantaina; Tiina ja Heikki ajelivat pitkän matkan lumipyryssä katsastaakseen, josko Luckystä olisi heidän laumaansa täydentämään. Niinhän siinä sitten kävi, että sohvalla Heikin sylissä nukkunut pentunen päätti muuttaa Kuusankoskelle vuodenvaihteen jälkeen. Kiitokset käynnistä, täällä yritetään kasvaa hienoksi Ladyksi muuttoa odotellessa! Ensi viikonloppuna poikia tullaan katsastamaan Kajaanista saakka.

Pekka-isälle oli järjestetty ominaisuuksien (tai niiden puuteen) esittelynäytös treenihallille vieraita varten mutta kelin ja ajomatkan ollessa mitä oli, päädyimme ymmärrettävistä syistä treenaamaan ilman vierasta yleisöä. Anu kuitenkin kuvasi session kovalevylle joten se on nähtävissä täältä. Pekan kanssa oli hienoa siirtyä kentältä sisätiloihin kun minkäänlaista kummastusta paikan suhteen ei ollut havaittavissa. Nämä viimelauantaiset treenit olivat toiset sisätiloissa ja samoin toiset, joissa maalimiehenä Mika Laaksonen, oman veskarimme Jarmon puurtaessa työkiireidensä parissa. Pekalla on koulutusvaihe nyt sellainen, että kisaliikkeiden suhteen ei juurikaan mitään ole tarpeen erikseen treenailla mutta olemassaolevia taitoja vahvistetaan vierailla veskareilla ja vieraissa paikoissa. Sydäntälämmittävää on nähdä että edellämainituilla ei ole juurikaan mitään vaikutusta koiran haluun työskennellä. Ohjaajan möhläily sen sijaan on anteeksiantamattoman laajamittaista, varsinkin ne sellaiset sekaärsykkeet.