Niin raivostuttavaa ja voimiasyövää kuin kuusiviikkoisen pentueen hoitaminen voi ollakin, on Amigosien kohdalla asiat toisin. Aiemmin olen odottanut ensimmäisten lähtöä kuin kuuta nousevaa mutta nyt.. En tiedä, kultaako aika muistot,  tuoko ikä itselle sentimentalisuutta lisää vai mikä on syynä mutta voisin hyvinkin kuvitella kaikkien jäävän kotiin

Nooh, nuo kaksi luovutuspvää kuitenkin ovat jo ovella eikä niistä eroon pääse. Lucky muuttaa uuteen kotiinsa Kouvolaan lauantaina ja jompikumpi pojista matkaa Arton seurassa junalla Paltamoon ensi viikolla. Nyyh. tuleviin koitoksiin valmennaudutaan kotona kaikin mahdollisin tavoin. Autotallissa käydään ihmettelemässä romuja ja pimeyttä ja navetanvinttiin suuntautuvilla lämmityspuunhakureissuilla minulla on kolme hyvinkin innokasta apuria. Ainakaan mitään isompia alustavammoja lapsilla ei tunnut olevan, tosin vain lautakasa ja halkopino on vasta testattu. Pekka- isä näyttää hyvää esimerkkiä niissäkin ja auttaa myös lumihankijuoksussa. Koko perhe -Kenkku, Pekka ja lapset, ulkoilevat päivittäin ainakin kertaalleen yhdessä. Kenkku kun on mieleltään vielä hyvinkin lapsenomainen, sujuu leikitys hienosti. Pientä tunkua imemiseen vielä on, mutta malinoisinomaiset väistöliikkeet sujuvat emältä hyvin.

Dustyn korvat ovat viimeistä pongahdusta vailla pystyssä, Luckyllä nosto tapahtui jo aiemmin ja Nedin toinen vielä lupsattaa puolitangossa. Fia ja Inkku kävivät tänään antamassa ihmisterapiaa, Fia ystävällisesti avusti jälleen kynsienleikkuussa. Kiitos. Amigosit tapasivat myös uuden eläinlajin edustajia, mistä tässä videopätkää