Joitain ihmisiä on siunattu keväällä heräävällä uuden elämän luomisen innolla mutta meikäläinen herää, vuosi toisensa perästä, vasta syksyllä. Siihen, että talvi tulee ja kaikki pitää saada kuntoon lumipeitteen alle haudattavaksi. Aloitan siis talveentumisen. Nurmikko on leikattu (yritin raivata viheralueita koiranpskasta ja -leluista ennen työrupeamaa joka selkeästi kannatti: saldona tällä kertaa vain kaksi löyhkäystä ja yksi nahkakenkä joka piti leikata irti leikkurinteristä), syysistutuksia tehty jo kaksi (parisenkymmentä Callunaa/ helmikanervaa odottelee vielä orvokkien taintumista), perennoista suurin osa leikattu maan tasalle.. ja koiraparat käyvät läpi treenikautta harder than ever. Voi helevetti, lumi tulee maahan ihan justiinsa, keväällä pitäisi korkata kisat ja.. kesällä ei kuuumuuden (tai yleisen laiskuuden) vuoksi tullut jäljestettyä juuri lainkaan. Voi itku. Nooh, vielä piisaa kelejä (tänään oli hei sitten parasta moottoripyöräilyilmaa naismuistiin) ja peltojenvuokraajakin ystävällisesti viivyttää kyntöhommia joten ei kun kaasua janalle. Pekkasella nyt vaan on mennyt joku nenämaassa-vaihde päälle; esineilmaisu on sivuseikka, jos jälkeä jatkuu. Ja sitähän Miehen mielestä jatkuu vielä päätösaterian jälkeenkin.. imuroi mullatkin pellosta eikä Timolla enää kauan ole, mitä kyntää jos vielä viivyttelee. Pitänee ottaa taas joku viisaampi perässäkävelijä katsomaan hommaa, ettei tule sössittyä kun menee niin hyvin. Ai miten niin "ei koskaan tyytyväinen"?

Kenkun ultraa pitää vielä vartoilla viikko. Eilisiltana/ viime yönä/ tänä aamuna oli havaittavissa jonkin sortin pahoinvointia, mutta en paljasjalkavarpaillani pakkasessa viitsinyt mennä tarkistamaan, kummasta päästä tavara tuli. Kiire pihalle oli kuitenkin kaikkina ajankohtina. Mitään merkillistä ei ole syönyt ja yleisolo on ihan normia sekin joten *kop kop*.

Kiteeltä kajahti tänään ihan tajunnanräjäyttävä tekstiviesti: Malinuts Mustang Sally kävi kumartamassa kisauransa viimeisistä hakukisoista ykköstuloksen ja FIN KVA-tittelin!! Siis hiukanko siistii??? Prätkähiirten kanssa oltiin Shellin baarissa (siis toimistolla) kun viestiä pukkasi ja kyllä sen kiekumisen kuuli koko kirkonkylä Onnea ja Iso Kiitos Tarulle & Sallille!

Nyt valmistautumaan huomisille messuille & vieraille. Kukkuu tältä erää täältä tähän! Muutaman kuvan vielä liitän Pekkosen elokuisista treeneistä. Kiitos Hanna räpsyistä.

Annajokäskyniinmäpuren! Annajokäskyniinmäpuren!

-just sain kiinni kun oli karkaamassa!

Äiti katto, mä leeeennnnäääääääää......

Hitto kun täällon hiki-ilma!