.. no eivät ne vielä ihan punerra mutei kaukana ole. Ja riippuu tietty puskasta.

Melkein jokaisesta blogista löytyy jostain kohtaa maininta, että kirjoittelut ovat jääneet vähiin. Täältäkin. Kesä on kovin kiireistä aikaa tällä pientilalla, varsinkin nyt kun kolmen vanhuksen omaishoidon lisäksi on puutarhan- ja taloudenhoitoa enemmän kuin jaksaa. Koirat tietenkin pitää treenata siinä sivussa.

Pikaisesti päivitystä; Pekan kanssa päästiin vihdoin ja viimein korkkaamaan koekentät, ei niin hirveän hyvällä menestyksellä kuitenkaan. Oma jännitykseni hipoi sellaisia sfäärejä että sanat eivät riitä kuvailemaan. Koe oli selkeääkin selkeämin taidontarkastusta ja vikalistan hakua. Ja näitä saatiin.

Jäljellä, jonka kuvittelin olevan vahvin osa-alueemme, treeneissä aikaansaamani mitätön paine jäi sen alle, mitä koetilanteessa niskaan iski. Ihmettelyä aiheuttivat pellon laidalla töllistelevät ihmiset kuin myöskin vieraat, jotka kulkivat jäljellä perässä. Alkuun työskentely oli ihan mallikasta, eka esinekin ilmaistiin kahteen otteeseen. Kulmat menivät hienosti, mutta sitten se viimeinen suora ja esine olivat melekosen hirviää kahteltavaa. 60 pistettä.

Tottiksessa en saanut koiraa tiloihin millän perkeleelläkään. Olisimme kenties saaneet vaaditut 70 p kasaan ilman hyppynoudoissa tapahtunutta rajua varaslähtöä.

Purut sitten olivatkin päivän parhaat, 94p. Pojoja lähti maalmiehen häirinnästä ja pitkään liikkeeseen siirtymisessä annetuista lisäkäskyistä. VIK erinomainen, täydet otteet, kesti hyvin kuormitusta ja oli ohjattavissa. Voittajafiilikset sain päivän päätteeksi. Lokakuussa uudestaan.