No juu-uh! Melkoinen vkonloppu takana. Silmällistäkään ei ole unta saanut sipuliin viime yönä, tänään oli pakko raijata patja pentulaatikon viereen kun en jotenkin luottanut ensikon kykyihin oivaltaa, mikä sieltä peräpäästä putkahtaa. Viisas veto; pienen pelästyksen jälkeen Noita kaappasi pennun suuhunsa kuin kissaemo ja oli viemässä sitä.. johonkin. Nyt on vessapaperintiukalle kerälle kiertyneenä tehnyt pennuille pesän syliinsä.

Äsken käytin ulkona; joko on sitten jälkipolttoja tai vielä tulee se ennustajan kertoma kolmas. Muutoin laatikossa on kyllä äärettömän rauhallinen miljöö. Noidasta tulee varmasti yhtä esimerkillinen emä kuin omasta Eikka-emästäänkin. ELL Tuomo aamulla soitellessani sanoi sen, mikä olisi pitänyt korvien välissä olla itselläkin; hyvin synnyttävästä suvustahan tuo. Mihin en sitten juuri aivan vielä omaa luottoa on se, kun Noita käsittelee pentuja kuin vinkulelujaan -jotka järjestään ovat tuusanpaskana.

Synnytys meni muuten aivan oppikirjanmukaisesti; kun ottaa sieltä ne ensikkoon liittyvät "voi kuitenkin" tai "saattaa". Tuskallisen pitkät vaiheet mutta hyvinhän se siitä.

Kannuksia ei ole kummallakaan pennulla, väriero on huomattava.

Karma tykästyi pentuihin välittömästi; en ole tuon kissan nähnyt samassa paikassa viihtyvän yhtä pitkää aikaa kuin nukkuessaan. Nyt istuu pentuhuoneen seinää vasten nojaavan runkopatjan päällä neljättä tuntia. Kun pennut olivat syntyneet, toin Karman sylissä laatikon vierelle, otin pennun nisältä ja annoin kissan tutustua. Noita katsoi hyvin luottavaisena eikä puhunut mitään, kun Karma tökkäsi pentua poskellaan. Himmeli ja Pekka saivat vain käsissäni olevat hajut; Pekka tietenkään Äijänä voinut olla asiasta kiinnostunut mutta Himmeli kyllä selvästi tiesi mistä kyse.

Hieman vielä vaikuttaisi siltä että voisi lisää pentuja tulla mutta varmaksi en mene sanomaan. Kattellaan.