Lapsettomana olen aina tuntenut tahdotonta ällötystä mammablogien kakkavaippakirjoituksiin mutta tässäpä ollaan paska-analyysin teossa itsekin. Toivottavasti ei mene liian vilosoohviseksi kun tässä mietiskelen, että kyllä tällä pennutuskokemuksellakin joku tarkoitus on- jos ei muuta niin annanpa vastaisuudessa ihmislapsiäitien rauhassa kirjoitella...

Kirsiltä sain eilen vinkin guuglettaa Promax:in. Löysin tieni pharmaxin.com -sivustolle. Suosittelen! Aiemmin olen hoidellut satunnaisia ripulitapauksia vanhanajan konstein eli dieetillä ja asidofiilipiimällä- johtuen yksinkertaisesti siitä, että saatavilla ei ole ollut oikeaa "lääkettä" jonka koostumus-hinta-suhde olisi vastannut vaatimuksiani. Attapektia nyt satunnaisesti olen hankkinut, jos oikeasti on pitänyt tauti saada kuriin, mutta eipä siitä isompaa hyötyä ole ollut. Apteekeissa kun olen maakunnissa kierrellyt ja ammattini vuoksi eläinlääkinnän kanssa ollut paljonkin tekemisissä niin en ole koskaan törmännyt tähän Promaxiin mutta vastedes -ihan jo koostumuksellisista syistä- aion osaltani pitää huolen että tuotetta saa joka putiikista.

Koska siis en missään ollut tuotteeseen törmännyt, soitin maahantuojalle saadakseni tietooni lähimmän ostopaikan. Yrityksen toimisto sijaitsi onnekseni Turussa ja *maailman ihanin ihminen* langan toisessa päässä pyysi minua käymään toimistolla, josta sain mukaani näytteitä Promaxista (päiväykset about menneet mutta riittää minun tarpeisiini tällä hetkellä). Kovin hankalaa tuota tahmaa on pennuille saada suuhun mutta pumpsulipuikkoon kun ottaa ja kuopaisee suupieleen niin a vot, eikun ääntä kohti!

Muuten siis ovat eilisaamusta saakka saaneet suurimman osan juomingeistaan maidonvastikkeen muodossa. Noita-parka on helisemässä, kun pääsee laatikkoon vain satunnaisesti ja aika kehnosti onnistun selittämään asian koiralle ymmärrettävällä tavalla... Nutriplus-geeliä saavat myös jo mainitun Promaxin lisäksi.

Noita sitten taas oli eilen ihan itsensä; olen tuossa joutessani vaihdellut sisäkukille uusia kasvualustoja ja ylimääräisiksi jääneihin ruukkuihin ajattelin laittaa köynnöskrassia itämään. Noita tietenkin halusi olla hengessä mukana pitkän nokkansa kanssa, joten näytin siemenpussia ja sisältö todettiin haistelemalla. Siitä pussista sitten kaadoin muutaman lautaselle kylvöä varten. Sen verran, että nousin sekunniksi risti-istunnasta ottaakseni tiskipöydältä sakset, ja lautanen oli tyhjä. Noh, siellähän itävät, Noidan mahassa. *kele.

Nyt sitten niihin kakkakuviin; eiliseen saakkahan tuotokset ovat olleet sitä samaa, mitä suusta on sisälle mennyt, eli maitoa. Tässä tämänhetkinen tilanne: