Tänäänpä tulee sitten Amigoseilla neljän viikon kunniakas ikä täyteen. Nyt voi jo ilman erehtymisen mahdollisuutta kaikki pennut tunnistaa koiralajia edustavaksi. Myöskään rodun suhteen ei ole epäilystä: osan päivästä paikallaanoleva minkkiverkko-aita on hampaanaluilla kokeiltu syömiskelpoiseksi, kissojen "lelulaatikosta" haetaan esineet yksi kerrallaan, juostaan esineen silla hetkellä omistavan sisaruksen perässä kunnes hännästä vetäen tms. saadaan sisko kiinni, yritetään ensin kauniisti repiä esine siskon suusta ja kun tämä ei yleensä tuota tulosta, nostetaan kunnon rähäkkä. Myös isohko kankaasta valmistettu hevoinen saa kyytiä, kuten myös muut pitkin lattioita asetellut erityyppiset lelut.

Luojan kiitos nuita on vain kolme.

Kennen nisätulehdus on nyt muisto vain. Pientä kovettumaa toisessa etunisässä vielä mutta ei enää kipuile. Huomattavaa on, että muuta kuin homeopaattista/yrttivoidelääkintää tilanteessa ei käytetty, niitäkin vain kahden pvän ajan. Imetysinto Kenkulla alkaa selvästi hiipumaan, vieroitusta edesauttaa ruokinnan vähennys ja se, että pennuille vihdoin alkaa kelpaamaan kiinteä muona hieman paremmin. Eilisiltana tyhjensivät lautasellisen jauheliha-riisi-kananmuna- kalaliemiseosta ja tänä aamuna jauhelihan sijaan lautaselle kokeilumielessä sotkettu naudan maha hävisi sekin kiitettävästi masuihin. Kävin Sadulta hakemassa mahan lisäksi myös lohta joka nyt jääkaapissa odottaa vuoroaan.

Pentulaatikko ei isoja lapsia enää kiinnosta vähäisessäkään määrin, vaan tajukankaalle mennään sen eteen. Vanhaa nojatuolin tyynyä korvaamaan varastin Pekan säkkituolin joka osoittautui melkoiseksi hitiksi. Kuvia autuudesta täällä.