Johan taas meni uuden päivän puolelle että pipotreeneistä pääsi kotiin. Normi-ihminen tietty vielä puoli viiden aikaan aamuyöllä visualisoi nukkuma-asennossa bh-kokeen tottiskaaviota askelia laskien ihan auringonnousuun saakka... Pekka teki töitä hyvin, on hallinnassa hyvin, läppä on kiinni silloin kuin pitää ja avukenee aktiivisesti kun on tarve. Lievä hämmennys poikaan iski kun maalimies vaihtoi hihan vasempaan käteen piilolla; sen kysymysmerkin korvien päällä näki kaukaakin

Piilolla haukutuksen lisäksi tehtiin pari ohijuoksua; hiljainen odotus maalimiestä tuijottaen ja nopeat hyökkäykset. Viimeisellä sai jo pyöritystä ja kuljetusta pampun kera. Ote on syvä ja pysyy. Erinomaista. Koitan saada YouTubeen asap. Jäi vaan se viimeinen hiano kuljetus pois nauhalta kun kuvaaja ei osannu ennakoida sen tulevan. No, oisin polttanut vilmin puhki kuitenkin siitä kohtaa kun oisin kelannut sitä ens treeneihin saakka. N-i-i-n hienosti Pekka meni. Vaikka ottaisin koko skeptisyysvarastoni käyttöön, en lopetusliikkestä löydä vikaa. Yes!!

Zena ja Wiima olivat myös mukana, Noituuta Anu ei logistiikkaongelmista johtuen saanut tuotua mukanaan eli tästä kohta lähtö Noormarkkuun hakemaan Herttuatarta. Nyt alkaa oikeasti tajuamaan, että ihan ensimmäinen omalla kasvatillani teettämäni pennut ovat melkeen totta. Jännittää, sano mummo ku kahvemerkkiä vaihto..

Peto-isä oli astutuksen jälkeisen viikon istunut soffalla ja odotellut, josko se Nainen vielä tulisi. Toivo elää- ei tarvita kuin samanvärinen auto kotipihalle kyläilemään niin taas ollaan tärppinä.. jos kuitenkin.. Tämä taisi olla ihan Oikea rakkausliitto!

- odotan naista..