Melkein vko kulahtanut stressatessa ja kiirustaessa; kaikki em kuitenkin työ/koulujohdannaista eli koiruudet voi enemmän tai vähemmän paksusti ja hyvin. Noita on, kuten odotinkin, kuin kotonaan. KarmaBurma pitää seuraa kun sijaisäiti luuhaa pisin maakuntaa. Syöntihalukkuus vaihtelee satunnaisen loistavasta poikkeuksettoman huonoon mutta jotain pistelee poskeensa sentään. Maistuvuuden parantamiseksi piimä-kananmuna-kuivamuona-seokseen olen nyt lisännyt maksalooraa ja/tai tonnikalaa liemineen. Pekka-poika nauttii, kun saa huolehtia jäämistöistä. Tupa (olohuone) on vielä Noituun asuinhuone, tuleva pentuhuone on tosin jo suurimmaksi osaksi puunattu ja lauantaina sitten vaihtuu järjestys ja mamma pääsee omaan kaksioonsa uusine pentulaatikkoineen. Liikunta on minimoitu omaehtoiseen; useita tunteja pvässä omaehtoista kuleksintaa aidatulla pihalla. Liikuttaa kyllä itse itsensä ääreest hienosti; ovi kun pihalle asti aukeaa, hölkyttää mahansa kanssa koko kartanon ympäri, tekee tarpeensa, hieman lisää hölkyttelyä ja porstooseen haukkumaan sisällepääsyä kun tulee kylmä. Pakko sen verran kissan nostaa omaa häntäänsä että olen kyllä erittäin tyytyväinen tuohon elikkoon. Kun nyt vielä Peto-isä jatkaisi hyvää periyttämistapaansa ja siihen lisäyksenä Noidan ominaisuudet.. taitaapa jäädä yksi pentu kotio

Huomenna taas Makken Koirakouluun ja Pekalle hihaa kitaan, Sannakin tulee tsekkailemaan, kiva! Lauantaina palataan taas astiaan!