sunnuntai, 20. toukokuu 2012

Odottelun aikoja elämme...

Kiirettä on pitänyt, olevinaan. Elämän joka saralla tuntuu tapahtuvan tasaisen tappavaan tahtiin kaikennäköistä niin, ettei perässä meinaa pysyä. Arki on yhtä lentoa, lukuunottamatta niitä päiviä jolloin ei tiedä mihin suuntaan tassunsa asettelisi että saisi aikansa kulumaan..
Pikabriiffaus: Pekan ekat kisat jouduttiin peruuttamaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi ja seuraavaa koitosta odotellaan 13.7. Purupuoli on enemmän kuin kunnossa mutta tottiksen ja jäljen osalta mennään "tauon tuoman motivaation voimin" tyylillä "tsäänssit on vähän niin ja näin". Pentuja pukkaa joka suunnasta; ranskanmaalta on tulossa uusi narttu vahvistamaan kotikoirien vahvuutta ja Kenne senkun kasvaa. Tälllä menään näillä hetkin, lisää tulossa :)

tiistai, 6. syyskuu 2011

Reeniä, reeniä.

Lokakuu se lähestyy päivä päivältä ja alkaapi jo lievästi stressaamaankin, vaikka treenejä on loppuviimein tullut tehtyä melkein jopa mallikkaalla tahdilla. Miltei joka pvä jotain. Tottiksessa ollaan luotu tilaa ja tunnetta sekä treenattu noutojen varaslähtöjä pois. Jäljellä ovat nyt, ainakin tämän- ja eilispäiväisten perusteella, esineet ja kulmat kunnossa; vielä kun ohjaaja oppii sen lähetyksen ja paineenluonnin. Pitkää, pitkää nurmea oli tänään alustana mutta mallikkaasti meni kärsä kanveesissa Pekkanen. Sairasen Jenni on etävalmentanut videoitujen harjoitusten kautta -ja sen kyllä näkee: koiran työskentely vahvistuu treeni treeniltä. Tottiksessa olenkin sitten melko pitkälle tehnyt yksin duunia; Halinin Willeltä sain vinkin varaslähdön korjaukseen ja se on kyllä toiminut: noudoissa normiharjoitteet kokeenomaisesti, mutta minäpä haenkin sen kapulan ensimmäisellä kerralla itse. Jos Pekan persuus nousee nurmikolta lähteäkseen ennen aikojaan niin jakaus uuteen malliin ja selkeästi kerron että t-u-o e-i- k-ä-y. Nykii se siinä vieläkin mutta selkeästi on jo parempi. Esteiden keirtoa ei ole edes yrittänyt joten toiveena on saada ainakin hyvä- arvosana kokeessa tästä osiosta.

Päivi (Pätkä) ja tytöt ovat jääneet tässä Pekalle-tulos-vaikka-henki-menisi- rupeamassa melkoisen vähälle huomiolle treenien suhteen. Pätkä nyt on päässyt muutamaan otteeseen pureskelemaan mutta siinäpä ne hillumiset. Ensi viikonloppuna Rottishovin maalimiesleirillä sitten Pätkäkin pääsee taas hommiin

tiistai, 23. elokuu 2011

Punaiset leeehdeeet..

.. no eivät ne vielä ihan punerra mutei kaukana ole. Ja riippuu tietty puskasta.

Melkein jokaisesta blogista löytyy jostain kohtaa maininta, että kirjoittelut ovat jääneet vähiin. Täältäkin. Kesä on kovin kiireistä aikaa tällä pientilalla, varsinkin nyt kun kolmen vanhuksen omaishoidon lisäksi on puutarhan- ja taloudenhoitoa enemmän kuin jaksaa. Koirat tietenkin pitää treenata siinä sivussa.

Pikaisesti päivitystä; Pekan kanssa päästiin vihdoin ja viimein korkkaamaan koekentät, ei niin hirveän hyvällä menestyksellä kuitenkaan. Oma jännitykseni hipoi sellaisia sfäärejä että sanat eivät riitä kuvailemaan. Koe oli selkeääkin selkeämin taidontarkastusta ja vikalistan hakua. Ja näitä saatiin.

Jäljellä, jonka kuvittelin olevan vahvin osa-alueemme, treeneissä aikaansaamani mitätön paine jäi sen alle, mitä koetilanteessa niskaan iski. Ihmettelyä aiheuttivat pellon laidalla töllistelevät ihmiset kuin myöskin vieraat, jotka kulkivat jäljellä perässä. Alkuun työskentely oli ihan mallikasta, eka esinekin ilmaistiin kahteen otteeseen. Kulmat menivät hienosti, mutta sitten se viimeinen suora ja esine olivat melekosen hirviää kahteltavaa. 60 pistettä.

Tottiksessa en saanut koiraa tiloihin millän perkeleelläkään. Olisimme kenties saaneet vaaditut 70 p kasaan ilman hyppynoudoissa tapahtunutta rajua varaslähtöä.

Purut sitten olivatkin päivän parhaat, 94p. Pojoja lähti maalmiehen häirinnästä ja pitkään liikkeeseen siirtymisessä annetuista lisäkäskyistä. VIK erinomainen, täydet otteet, kesti hyvin kuormitusta ja oli ohjattavissa. Voittajafiilikset sain päivän päätteeksi. Lokakuussa uudestaan.

lauantai, 12. maaliskuu 2011

Kevät tuli, lumi suli. Tai sulaa. Elisiis odotetaan sulavan. Anyway..

Varma kevään merkki meidän talossa on se, kun alan stressata paprikan esikasvatuksen myöhästymisestä -taas. Joka ikinen vuosi sama juttu. Mitä iloa on vanhenemisesta, jos ei iän myötä edes viisastu, saati opi kokemuksistaan? Multaan mieli kuitenkin jo vie -sekä kasvihuoneen että jälkipeltojen osalta.

Jälkipelloille pääsyä odotellessa voi vaikkapa treenata tottista. Tai puruja. Whatever. Voi myöskin ottaa rennosti ja olla stressaamatta siitä, onko perusasennossa koiran varpaat samalla tasolla omien kanssa tai paskantaako se nelikuinen pentu perusasennossaan nyt vielä kuinka monta kertaa sisälle päivässä. Suomi on tänä päivänä koiraurheilun huippumaa ja kukapa sitä mitalikakkua ei haluaisi maistella? -Minä en.

Tunnustaudun yksilöksi, joka ei omaa vähäistäkään kilpailuviettiä. Nada. Zero. Zip.  Ei niin, ettäkö olisin ollut tällainen aina. Ehei, jo 2000- luvun alussa jäin "sairaslomalle", perfektionismin teurastettua minut sekä henkisesti että fyysisesti. Kaikki puheenjohtajuudet, sihteerin, koetoimitsijan, ratamestarin, kanttiinivastaavan, kenttäpäällikön yms työt -yhtäaikaisesti kahden kisaikäisen koiran pitämisen ja treenaamisen kanssa, olivat liikaa. Tuohon aikaan tosin riitti, että tottiksesta sai 71 pistettä ja maastosta 150- siihen oltiin enemmän kuin tyytyväisiä. Aika oli se, joka ei riittänyt. Nykyisin joka ikisen uuden koirakon odotusarvona on osallistuminen rotumestaruuksiin -tai ainakin MM-karsintoihin eikä alle 95 pistemääriä -miltään osa- alueelta- pidetä yhtään minään. Helppoahan siis ennen oli?

En edelläkirjoitetulla kuitenkaan halua millään tavalla moralisoida tai halventaa huipulle haluavia tai siellä olevia. Tähän ikään ja kokemukseen mennessä sitä on oppinut hyväksymään ihmisten ja koirien eroavaisuudet. Olen kuitenkin -as we speak- ehdokkaana uudeksi SEY:n eläinsuojeluvalvojaksi, joka asia on pakottanut minut (tietyistä näkökulmista) uudelleenarvioimaan omia päämääriäni ja motiivejani kaiken eläinten kanssa harjoittamani toiminnan suhteen. Omat moraaliset ja eettiset arvoni tässä siis puntarissa -muiden mieliin en katso omaavani minkäänlaista oikeutta. Mietintää herättää lähinnä koiran esineellistämisyyden muuttuminen arkipäiväiseksi. Pohdittavaa tällä saralla riittänee vielä..

Edellämainituin perustein siis kerrottakoon, ettö tämänpäiväinen Pekan tottissessio meni omien kriteerieni mukaan hyvin. Perusasento on enemmän kuin edessä, mutta enpä aio sitä nelivuotiaalla koiralla enää korjaamaan. Liikkeestä maahanmeno jäi istumiseksi -kahdesti (kyllä se kotona osaa..). Luoksetulo oli aivastuksen vajaa, lisäkäskyllä korjasi. Osaa kyllä korjata, se ei ole ongelma. Se on, että koetilanteessa ei korjauskäskyjä katsota hyvällä silmällä. Noutokapulaa piti "väärillä hampailla" eli M:illä kun ote pitäisi olla het kulmureiden takana. Nojoo, ollaan treenattu noutoa vain ja ainoastaan niin, että edessäistuessa annan elukalle kapulan hampaisiin, pakitan ja annan käskyn "tuo". Suojelutreeneissä taas opiskellaan kokosuunotetta. Toki se voi Elukalla olla geneettinenkin eli sitä ei tartte opiskella, sitä kokosuunotetta.

Emt.. tuntuu, että talkoohenkisyyden myötä on koko koiraharrastuksesta hiipunut se harrastamisen into ja palo, minkä voimin joskus muinoin SM- kisojen jälkikokeeseen osallistujat matkustivat bussilla lähelle kisapaikkakuntaa, kävelivät kisa"keskukseen" ja jäljille mennen tullen ja jonka tuloksina saadut koulutustunnukset ja SPKL ansiomerkit olivat rinnastettavissa residentin myöntämiin kunniamerkkeihin..

Ehkä mä vaan oon tulossa vanhaksi?

torstai, 17. helmikuu 2011

Pakkasen Pauketta.

Pitihän se arvata, että allekirjoittaneen bloggausinto hiipuu kuin sateenyllättämä nuotio. Yritänpä nyt taas aktivoitua tämänkin suhteen.

Amigosit ovat siirtyneet uusiin koteihinsa (tai noh, Dusty eli Päivi jäi tänne syntymäkotiinsa mutta vaihtoi sentään huonetta) ja kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Knok Knok ja Knop. Kutsumanimiltään Lucky jäi Luckyksi, Nedistä tuli Sinko ja Dustystä Poika Nimeltä Päivi. Poika oli alkuperäinen ajatus, mikäli Pekan pojan joskus itselleni saisin. Saijan laukaiseman myötä Pojasta tuli sitten Päivi. Ei nimi miestä jos ei mies nimeä.. Kaikille C-pennuille on myös ensimmäiset rokotukset saatu pois alta; painoa 12-13 kg ja korkeutta kasvupyrähteisillä bout 45 cm.. 12 vkon iässä siis

Sinko asuu kolmen lapsen, kahden aikuisen ja yhden malinoisnartun seurana Paltamossa. Suunnitteilla huikeat toko- ja agilitourat. Ylisosiaalinen, itsenäinen hassuttelija ja koko maakunnassa jo tunnettu "taistelukone"

Luckyllä on Kuusankoskenperheessään seurana kaksi malinoissiskosta. Kunhan kevät tästä etenee, pääsee Lucky katselemaan suojelutreenejä oiken urakalla. Pienimuotoisessa testissä oli jo kehuttu lupaavaksi pennuksi Itsenäinen, rohkea -ja itsepäinen tyttö

Kotitonttu Päivin päätyönä on isän ja emon kiusaaminen ja se seuraa isänsä tassunjälkiä melkein kaikessa. Treenihallilla Päivi on vieraillut viikottain aina kahdeksanviikkoisesta saakka; se ei ole aivan niin yltiösosiaalinen kuin sisaruksensa joten hieman apua takuuvarmasti koiramyönteisiltä treenikavereilta. Kiitos heille -ja anteeks kans. Pientä leikkiäkin on maalimiesoppilas Jyrin kanssa jo tehtykin:

 

Ja toisetkin..

 

 Ollaan myös tutustuttu taas uusiin eläinlajeihin- tämä on joku rottenwiineri tai vastaava..

Päivin oma Picasa-verkkoalbumi löytyy TÄÄLTÄ ja Luckyn TÄÄLTÄ